Arvioni mukaan olen ollut elämässäni rakastunut toden teolla ehkä yhden kerran, todella vahvasti ja syvästi. Ja se rakkaus on osittain nyt mennyt iäksi sen ihmisen myötä manalan porteille. Sydämessä on toki vielä jotain.

Mutta.

En tiedä olenko kylmä ihminen, en ainakaan tunne kylmyyttä. Omasta mielestäni minä kuohun, joko hyvin syvältä tai jostain hyvin korkealta. On kai vain niin että tämä kuohunta on suurimmalle osalle ihmisistä ja olennoista hyvinkin sietämätöntä. Ja useimmiten... suurin osa ihmisistä on minulle sietämättömiä.

Minä olen käyttänyt ihmisiä ja minua on käytetty. Joskus se on ollut viatonta, joskus tietoista, joskus häikäilemätöntä ja joskus arvaamatonta. Ja enhän minä tiedä edes koko totuuksia.

Useimmiten tahdon välttää suurinta osaa ihmisistä.. ja joskus, tahdon olla aivan siinä, lähellä. Ja kun tahdon jotain, niin sen myös teen. Huolimatta itselle koituvasta turmiosta, huolimatta siitä miten suureksi katastrofiksi yhteinen todellisuus lopulta muodostuu.

Noh, analyyseista poispäin ja lopulta petiin.

Lukemista odottavat Burroughs, Miller, Murakami, Ballard, Blake, Bukowski, Nietzsche, Pynchon, ja Hunter S. Thompson.