Erikoinen päivä, syvää sisimmän tutkailua, ahdistusta ja iltaa myöten vapautunut ellei iloinen olotila.

Katsella savupiipusta edelleen tupruavaa savua, nyt värjäytyneenä punertavankeltaiseksi. Lämpövoimala. Se ja minä olemme käyneet vieri vieressä pitkän matkan jo.

Tahdon nukkua ikkuna auki, tahdon herätä varpaat paljaana viileäseen huoneeseen, tahdon tuntea kevään etäisyyden päästä. Sillä ei ole minulle paljon kerrottavaa, vieläkään.. vaikka valo onkin jollain tapaa miellyttävää. Mutta ei minun iloni ole keväästä, eikä suruni talvesta.

En oikeastaan tiedä kumpaakaan. Niin, nämä merkinnät tulevat olemaan paljon täynnä sitä etten tiedä. Mitä minä tiedän? Tiedän että tässä lähelläni on kaikenlaisia esineitä, hengittämättömiä olemuksia ja ääriviivoja. Tiedän että on olemassa hyviä ihmisiä. Tiedän että on olemassa iloisia turhuuksia.

En usko tietäväni paljoakaan, oikeasti. Minulle totuus on mahdoton asia. Olen levoton mutta tarvitsen kiintopisteitä. Olen eksynyt mutta tahdon silti vaeltaa vielä hieman etemmäs...

Milloin käteni kävivät näin vanhoiksi? Joskus saatan tuntea miten ihoni rypistyy, rapistuu, heikkenee, harmaantuu.. Miten kudos haprastuu ja mieli muuttuu yhä enemmän kangastukseksi itselleen. Mutta sielu, tai jokin osa siitä.. jokin osa joka oli ja on alusta loppuun ja ehkä lopun jälkeenkin..

En tiedä sitäkään miksi ajattelen moisia asioita. Ne ovat kiivastuttavia, tuskastuttavia. Jotkut voisivat sanoa sitä sairaaksi toiminnaksi mutta itselle se tuntuu naurettavalta johtopäätökseltä. Hulluus ja sairaus. Pitäisi lainata lisää Foucaultia joskus, vaikka filosofia onkin.. no, kuin hyvää viiniä niin silti tulen siitä äkkiä pahaan humalaan.

Ajatukset kun antavat lisää ajatuksia, ja minä olen herkkä syttymään..

Musta tuntuu pahalta kun en kykene kirjoittamaan toisille, vain.. itselleni. Mutta uskon heidän ymmärtävän. Nämä ovat vain omantunnontuskiani, ainaisia. Huokaan syvään ja tunnen että tämä päivä alkaa olla lopuillaan. Huomenna pitää herätä suht aikaisin ja olla pirteänä jotenkin. Tai ainakin hermostunut.

Mie tahtoisin nähdä ihmisiä enemmän kasvokkain, mutta ongelma on se etten tahdo heidän olevan ketä tahansa, missä tahansa. Sen täytyy olla merkityksellistä, ei sattumanvaraista.

Ehkä tuo ongelma joskus ratkeaa, jollain tavalla.

Nyt, nukun.